Ajatukset. Rehellisesti ääneen ajatellen. Ei sen enempää, ei sen vähempää.
25.06.2011
"25 vuotta ja 25 ohjetta turkulaisesta kulttuurista." Yksi per viikko juhannukseen asti ja taustat voit lukea täältä.
Pieni korjaus; Turkulaisuus on tarttunut niin pahasti jo, että ei saa asioita edes tehtyä aikanas' ! Näinpä olen pahasti myöhässä aikataulusta, juhannukseen vajaa viikko, joten uusmaalaisena kiristän aikataulua ja tarinoita tulee nyt viimeinen viikko joka päivä.
Juhannusviikonloppuna viimeiset, sitten olen kantanut oman korteni Turun kulttuuripääkaupungin kekoon.
# 24 / 25 - Ihan tositarina turkulaisest kaverist.
Kun viimeistä edellistä viedään, on aika ottaa esimerkki tosielämästä. Esimerkki turkulainen kaverista, jonka käyttäytymisessä tiivistyy koko perusturkulainen kulttuuri. Asioita, jotka pitää ymmärtää ja tiedostaa, jotta Turussa voi yleensä elää.
Olipa kerran kaveri, joka oli aivan oikea turkulainen. Turussa syntynyt, kasvanut, koulunsa käynyt, elänyt, hieman napamiesten piireihinkin päässyt. Hieman ulkomaillakin käynyt ja Helsinkiinkin osasi vanhaa ykköstietä jo ajaa. Eli siis kaveri, jonka kanssa automatkat entisen pääkaupungin Turun ja nykyisen pääkaupungin Helsingin välillä kuluivat kuten vain turkulaisen kaverin kanssa voi kulua, eli turkulaista juttua tuli molempiin suuntiin aika sukkelan mukava määrä. Ja sisältökin aivan kohdallaan, siis turkulaisittain.
Kaveri haukkui aina kaikki kaverit. Siis ne, jotka tapasi kissanristiäisissä, joihin oli vaan pakko mennä. Ja siis ne, joiden kanssa oli aina ollut tekemisissä. Mutta ei siis enää tai siis tarkalleen siinä kohtaa, koska taas nykyään on. Tämä turkulainen kaveri on turkulainen, vaikka yrittääkin tehokkaasti aina peittää turkulaisuutensa tuntemalla muitakin kuin turkulaisia julkkiksia ja puhumalla sitä kuuluisaa turkulaist kirjakieltä.
Vuosia sitten tämä turkulainen tunnettiin jo lähes muualla kuin Turussakin, mutta sitten meni kaikki päin sitä prinkkalaa ihan omien tekemisten kautta ja sen takia kaveri olikin taas vaan turkulainen, joka siis haukkui kaikki turkulaiset, kuten kunnon turkulaisen pitää. Sitten kaveri pääsi taas Turun ulkopuolelle, mutta eihän siitä mitään tullut, koska perusturkulainen ajatuksenjuoksu ei vaan kaupungin ulkopuolella toimi. Niinpä vähintään Paimion kohdalla oleva henkinen rautaesirippu teki taas tehtävänsä ja turkulainen sai palata häntä koipien välissä Turkuun. Vaikka tietenkään turkulaisena sitä ei itse ymmärräkään, vaan eteenpäin mennään kuten johtajan kuuluu.
Nyt on turkulainen kaveri taas henkisesti kotonaan, eli pyörii ja hyörii taas niiden kavereiden ympärillä, joiden kanssa oli ollut aikaisemminkin ja jotka vuosikausia haukkui päivittäin, mutta nyt ne ovat taas hyviä kavereita. Siis turkulaisittain. Vaikka ne kaverit taas haukkuvat tätä samaa kaveria ja toisiaan ja tämä sama kaveri haukkuu nyt meitä ei-turkulaisia kunnes taas tuuli kääntyy ja jokainen turkulainen oli alunperinkin sitä samaa mieltä, mitä nyt on. Eli alunperinpäiten oikeas. Tai ainakin sanos just niin jo edellisviikol Kustavis naapurin paatin kannel. Vai misä se oli? Vai mikä se oli?
Putosit kärryiltä? Ei haittaa, sillä turkulaisen käyttäytymislogiikan ymmärtäminen on ei-turkulaiselle haastavaa, väittäisin jopa mahdotonta. On toisaalta ihan hyvä, että turkulaisilla on hieman sisäänpäinkääntyneen väestönosan maine, sillä tietty etäisyys kannattaa ainakin uusmaalaisen turkulaisiin pitää joka tapauksessa. Mutta silläkin pärjää, että tuntee turkulaisittain ja muistaa haukkua kaverit säännöllisesti toisille kavereille. Siitä se lähtee. Ai ny vai?
Huomenna on viimeisen tarina aika.